MUISTAN MÄ SEN TYTÖN
Joo,
muistan mä sen tytön.
Se tyttö pelkäsi ihmisiä - tuli pöydän alta piilosta vasta,
kun vieraat olivat lähteneet.
Sen tytön vaatteet ostettiin isältä salaa Alastaron talouskaupasta,
koska rahaa ei ollut.
Sen tytön leikkikenttä oli metsä,
pyöräilemään oppi vasta,
kun oli pakko (syksyllä piti aloittaa koulu).
Se tyttö pelkäsi ihmisiä,
mutta rakasti eläimiä.
Haaveili eläintenhoitajan urasta ja normaalista elämästä.
Se leikki barbilla,
jolta puuttui toinen jalka,
mutta joka silti oli se kallisarvoisin lelu maan päällä.
Se tyttö kiipesi omenapuuhun,
eikä päässytkään alas.
Rakensi veljen kanssa joka vuosi majaa siihen samaan puuhun,
koskaan se ei tainnut valmiiksi tulla.
Jännitti joka päivä, mitä kotona oli koulun jälkeen odottamassa.
Se tyttö pelkäsi pimeää.
Halusi ja pääsi lopulta valoon.
Äidin kanssa, valkoisella Volvolla,
kera muuttolaatikoiden.
Semmoinen oli se tyttö,
jonka muistan.
tiistai 6. syyskuuta 2016
perjantai 22. tammikuuta 2016
HAAVANSITOJA
Kaikenlaista elämässä sattuu. Randomina multa pyydettiin taannoin sanat biisiin, annettiin aihekin valmiiksi. Ihmistä, joka sanat pyysi, en ole vieläkään tavannut. Jännä tilanne, tää on vähän kuin uusi synnytys.
Pari tuntia pyynnön jälkeen syntyi sanat biisiin nimeltä Haavansitoja, aiheet on ammennettu narsistisesta parisuhteesta sekä ongelmallisesta suhteesta omaan lapseen. Tarina on siis vailla omakohtaista kokemuspohjaa, sävel on kuulemma työn alla. Tässä maisteltavaksi sanat, jotka syntyivät eräänä yönä parin tunnin pyörittelyn tuloksena. Olkaa hyvät, saa raadella.
HAAVANSITOJA
Pari tuntia pyynnön jälkeen syntyi sanat biisiin nimeltä Haavansitoja, aiheet on ammennettu narsistisesta parisuhteesta sekä ongelmallisesta suhteesta omaan lapseen. Tarina on siis vailla omakohtaista kokemuspohjaa, sävel on kuulemma työn alla. Tässä maisteltavaksi sanat, jotka syntyivät eräänä yönä parin tunnin pyörittelyn tuloksena. Olkaa hyvät, saa raadella.
HAAVANSITOJA
Yöllä ajatukset valvottaa,
en halua herätä aamulla katsomaan
maailmaa,
jolla ei oo mitään annettavaa
Mitä tapahtui mulle ja mun unelmille
Mitä teit sä meille
Miten sait mut näin pienille sirpaleille
Pyyhkikää minuun jalkanne
olen valmis kantamaan taakkanne
Olen se
joka musertuu
Olen syy miksi kaikki paha tapahtuu
Syyllinen elämääni
niin sanotaan
silti liian heikko muuttumaan
Puristin ulos uuden elämän
nyt näen sen selän mulle kääntävän
Annoin kaiken
mitä mulla oli,
kodin rakkauden
Nyt tarvitsisin itse uuden sydämen
Tyhjä on tämä pieni elämä
jotain kuollut on syvällä mun sisällä
Pyyhkikää minuun jalkanne
olen valmis kantamaan taakkanne
Olen se
joka musertuu
Olen syy miksi kaikki paha tapahtuu
Syyllinen elämääni
niin sanotaan
silti liian heikko muuttumaan
Rakkaus teki minusta tällaisen
oliko se rakkautta
tiedä en
Sanat satuttavat enemmän kuin uskotkaan
vaikka alttarilla vannottiin että tahdotaan
Toista rakastaa kunnes kuolema erottaa
Pyyhkikää minuun jalkanne
olen valmis kantamaan taakkanne
Olen se
joka musertuu
Olen syy miksi kaikki paha tapahtuu
Syyllinen elämääni
niin sanotaan
silti liian heikko muuttumaan
en luullut että rakkaus näin satuttaa
murtunutta sielua ei voi lastoittaa
Se on rikki
kunnes löytyy joku
joka haluaa sen parantaa
Pyyhkikää minuun jalkanne
olen valmis kantamaan taakkanne
Olen se
joka musertuu
Olen syy miksi kaikki paha tapahtuu
Syyllinen elämääni
niin sanotaan
silti liian heikko muuttumaan
en luullut että rakkaus näin satuttaa
murtunutta sielua ei voi lastoittaa
Se on rikki
kunnes löytyy joku
joka haluaa sen parantaa
Haluatko parantaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)