MUISTAN MÄ SEN TYTÖN

Joo,
muistan mä sen tytön.
Se tyttö pelkäsi ihmisiä - tuli pöydän alta piilosta vasta,
kun vieraat olivat lähteneet.
Sen tytön vaatteet ostettiin isältä salaa Alastaron talouskaupasta,
koska rahaa ei ollut.
Sen tytön leikkikenttä oli metsä,
pyöräilemään oppi vasta,
kun oli pakko (syksyllä piti aloittaa koulu).
Se tyttö pelkäsi ihmisiä,
mutta rakasti eläimiä.
Haaveili eläintenhoitajan urasta ja normaalista elämästä.
Se leikki barbilla,
jolta puuttui toinen jalka,
mutta joka silti oli se kallisarvoisin lelu maan päällä.
Se tyttö kiipesi omenapuuhun,
eikä päässytkään alas.
Rakensi veljen kanssa joka vuosi majaa siihen samaan puuhun,
koskaan se ei tainnut valmiiksi tulla.
Jännitti joka päivä, mitä kotona oli koulun jälkeen odottamassa.
Se tyttö pelkäsi pimeää.
Halusi ja pääsi lopulta valoon.
Äidin kanssa, valkoisella Volvolla,
kera muuttolaatikoiden.

Semmoinen oli se tyttö,
jonka muistan.