mäkilähtöjä

Maaliskuussa saapui muutos. Elämä meni kokonaan uusiksi.

Kulunut vuosi oli ollut melkoista myllerryksen aikaa. Oikeastaan elämäni meni lopullisesti sekaisin marraskuussa 2010 äitini kuoltua äkillisesti. Äiti oli aina ollut minulle läheinen; ikuinen neuvonantaja ja murheitteni jakaja. Äiti oli aina läsnä, kun tarvitsin. Ja usein tarvitsin. Äiti ei koskaan pyytänyt mitään. Minä taas pyysin ja usein, aina apua vailla. Kun äiti lähti, lähti pohja elämältä. Napanuora katkesi, ei ollut enää äitiä kuin muistoissa ja valokuvissa. Ja tietysti sydämessä. Silloin aloin tosissaan miettiä elämääni. Iso tyttö jo ja kuitenkin niin hukassa elämänsä kanssa. Mitä elämälleni oli tapahtunut?

Joskus olen miettinyt, pitikö äidin lähteä saadakseni oman vaihteeni päälle? Työssäjaksaminen oli niin ja näin ja elämä muutenkin hakusessa. Päätin vapauttaa itseni, halusin olla itseni kanssa hetken ja tehdä niitä juttuja, mitä en koskaan ollut ehtinyt. Aika on rajallista. Sen olin nyt ymmärtänyt.

Vuorotteluvapaa alkoi maaliskuussa 2011 ja se oli ehkä elämäni paras päätös. Koko vuosi vain itselleni, melko herkullinen ajatus... Tottakai rahallinen pärjääminen pelotti. Töissä ollessakin palkalla eläminen oli liipasimella non-stop ja nyt olin pudottamassa itseäni vielä syvemmälle kuiluun. Joskus vain oma jaksaminen painaa vaa'assa enemmän kuin raha. Koskaan ei tule aikaa, jolloin huomaat olkkarin nurkassa olevan läjässä tarpeeksi rahaa heittäytyäksesi vapaalle. Päätös oli helppo tehdä, en enää välittänyt. Tunsin olevani melko lopussa. Oli pakko tehdä jotain pelastaakseen itsensä. Ja teinkin. Paljon.

Womans heart is a deep ocean of secrets. Elämä heittelee, jos niin haluaa. Kyse on siitä, viekö elämäsi sinua vai sinä elämääsi? Menetkö virran mukana vai pusketko vastavirtaan? On uskallettava tehdä päätöksiä. Koskaan ei ole oikea ja täydellinen aika, sinun pitää vain opetella kuuntelemaan itseäsi. Vuosien varrella olen oppinut luottamaan ystävääni nimeltä Vaisto. Vaisto on viisas kaveri, yleensä melko oikeassa. Maaliskuussa Vaistoni kertoi, että jotain on muuttumassa. Oikeastaan niitä vaistoja oli kaksi; minun ja miehen, joka silloin varoittamatta ja täysin takavasemmalta tuli elämääni. En ole koskaan uskonut harlekiiniosaston "once in a lifetime" -höpötyksiin. En ole nähnyt niitä tapahtuvan in-real-life, siinä(kin) suhteessa olen siis ollut melko skeptinen. Nyt tiedän, että ihmeitä tapahtuu. Minun ihmeeni istuu juuri tälläkin hetkellä tuolla naapurikopissa <3 Sallinette sydämen tähän, jatkossa koitan hymiöitä välttää, koska tuon mieluummin ajatukseni julki sanoilla kuin hassuilla merkeillä.

Mitä koitan tällä kaikella sanoa? Eläkää elämänne nyt. Tehkää asioita, joita haluatte, nyt. Rakentakaa elämästänne sellainen elämä, jossa viihdytte. Elämässä ei ole takuuta. Elämä ei aina mene oikein. Elämä voi olla ihan helvetin epäoikeudenmukainen. Elämä on peli, mutta pelinappulat ovat sinulla. Ole rehellinen itsellesi, se on kaiken lähtökohta. En ole käynyt kouluja ihmisen mielenliikkeistä, minulla ei ole ammattitutkintoa tähän. Olen vain kova pohtimaan elämää ja kyseenalaistamaan asioita. Vihaan rutiineja, haluan rikkoa totuttuja kaavoja, jos tunnen niiden olevan minulle vääriä. Kantapääni on ollut suorastaan riekaleina, mutta on opittukin.

Näillä eväillä näitä ajatuksia tänne kirjoittelen. Toivottavasti saat näistä jotain näkökulmia omaan elämääsi. Jos et, niin mukava että kuitenkin piipahdit riveilläni.

Hyvää elämää, pidä huoli itsestäsi ja läheisistäsi. Muista, elämä on nyt.

...jatkuu seuraavassa numerossa...