siitä se ajatus sitten lähti

Tämä on harjoitus. Tämä on todellakin harjoitus.
 
Olen aina rakastanut kirjoittamista, se on tapani saada ajatukset jäsenneltyä ja toisaalta eräänlainen keino ratkaista ongelmia. Kirjoittaminen on aina ollut minulle helpompaa kuin puhuminen. On jännää huomata, kuinka ongelmat ratkeavat tai vain muuttavat muotoaan, kun ne näkee paperille kirjoitettuna. Ja niitä ongelmiahan on riittänyt.. kuinka usein yön hämärinä hetkinä olenkaan tarttunut kynään ja paperiin saadakseni ajatukseni edes jotenkin kartalle. Elämä ei ole päästänyt minua helpolla, enkä sitä olisi toivonutkaan. Eletty elämä on muokannut minusta pikkuhiljaa sen ihmisen, joka olen juuri nyt.

Vuosikaudet olen miettinyt blogin luomista ja nyt se näemmä on tässä. En oikeasti edes tiedä, miten tämä homma toimii ja hetken mietin myös, kirjoitanko omalla nimelläni. Tajunnanvirtani kantaa usein sen verran lennokkaasti eteenpäin, että päätin kirjoittaa verhon takaa. En halua, että minut osataan yhdistää ajatuksiini henkilökohtaisesti. Sen verran minulla kuitenkin on itsesuojeluvaistoa ja halua suojella yksityiselämääni.

En tiedä, saako joku näistä jotain irti. Jos löydät yhteisen ajatuksen, olen kiitollinen kommenteista.